torstai 12. syyskuuta 2013

30&30
#12



Sävelmä ja sovitus kuvastaa mielestäni upeasti vettä. 
Minä rakastan myrskyjä ja erityisesti myrskyävää merta. Sieluni saa rauhan kun katselen meren raivoa. Meren syviin vesiin tuijottaminen, reilusti omaa pimeää puoltaan silmiin katsominen, sen tunnustaminen ja hyväksyminen ei onnistu missään muualla niin hyvin kuin meren rannalla kun tuulee niin, että vesipisarat lentävät naamalle asti. 
Luonto näyttää myrskysäällä mahtinsa kun se ensin vajoaa synkkyyteen, viipyy siellä tarvittavan ajan ja sen jälkeen ravistelee ja vapauttaa itsensä pois taakastaan päästäkseen jälleen lepäämään ja latautumaan.

"Sä saat mun salaisen voiman
Nyt heräämään enää
En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt."

Kuva ei ole ihan sellainen kuin haluaisin, mutta tätä kuvaa ottaessani äsken täällä oli ukonilma. Tämä on siis aito myrskykuva.








keskiviikko 11. syyskuuta 2013

30&30
#11



Minun blogini nimi on Peukalokyytiläinen. 
Olemme kuin liftareita ilman määränpäätä tietämättä, kuka ottaa kyytiin ja minne vie. Saatamme kuvitella, että meillä on joku määränpää, mutta suunnitelmamme muuttuvat monta, monta kertaa.
Usein etsimme jotain tarkoitusta matkallemme ja huomaamme jonain päivänä, että emme etsimiseltämme muistaneet elää ja huomata, että:

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä! 

tiistai 10. syyskuuta 2013

30&30
#10

Kuvassani näyn peilistä äärettömiin asti ja heilutan edellisten hetkien itselleni, olen juuri tässä hetkessä ja katson eteenpäin. 
Äskeinen hetki on mennyt, seuraavasta ei vielä tiedä. Mitä tahansa voi tapahtua. 
Kaikki on hyvin.


30&30
#9

Minä ajoin maanantaiaamuiseen tapaani kohteeseen, joka sijaitsee hiekkatien päässä. Sora on kuin kuulalaakeria ja tänä aamuna joku sai minut ajattelemaan, että nyt ajan tavallistakin varovammin. Onneksi, sillä mutkassa tulikin kuorma-auto vastaan kovaa ja jouduin väistämään. 
Kiitollisin mielin viikon alkuun 




sunnuntai 8. syyskuuta 2013


30&30
#8



Tässä olen lähdössä serkkuni tytön synttäreille (5v). Mulla ei ole sinisiä vaatteita...
Mutta laukku on sininen!


lauantai 7. syyskuuta 2013

30&30 haaste
#7


Tässä kappaleessa oli yksi lause, joka kuvastaa täydellisesti minun ja mieheni suhdetta:
"Kerran joka hyvää elämää maistaa, ymmärtää kyllä maalaisnaista."
Mieheni on kaupunkilainen, mutta hän on onneksi saanut viettää lapsuuden kesät maalla mummolassa. Jos niin ei olisi, hän ei ymmärtäisi minua ollenkaan. 
Meillä on keskusteltu tästä asiasta paljon. 
Joskus olemukseeni ilmestyy miehen mielestä sietämätön maatilan emäntä, jonka tulon kuulemma näkee jo jostain tietystä ilmeestä tai kuulee jostain äänensävystä.
Aiemmin en tiennyt itsessäni olevan sellaista piirrettä ja mietin asiaa paljon. Katsoin itseäni ihan uudesta näkökulmasta, maalaistaustaani vasten. Tajusin, että se ei ole piirre tai oikku, vaan se olen minä itse. Hyväksyin sen vihdoinkin. Minut on kasvatettu maatilalla maalaisemäntien tavalla ja tavoille. Sen ymmärrettyäni vapauduin jostain kahleesta, joka minulla oli ollut.
Perävalot vaan vilahti kun lukion jälkeen lähdin kotoa. Olin vannonut jo vuosia aiemmin, että maatalon emännäksi en ala. 
En halua maatilan emännäksi vieläkään, mutta lampaan, sen haluaisin. Minä tykkään lampaista todella paljon ja onneksi saan käydä niitä katsomassa vaikka joka päivä.
Muutaman kanankin haluan samalla kertaa... Ja ehkä vuohen... 
Ja joskus saan ne, tottakai.

Huussi kuuluu sota-aikaan ja alkeelliselle kesämökille. 
Siitä on romantiikka kaukana.
Siitä voi kirjoittaa toisen kerran.



perjantai 6. syyskuuta 2013